Mikä teknologisaatiossa ärsyttää? Kun teknologioilla mässäilystä tulee itseisarvo, mennään väline edellä. Se ei hyödytä enää ketään ja perustekeminen kärsii.
Tein seitsemän vuoden aikana paljon opettajansijaisuuksia peruskouluissa. Olen myös viestintäkouluttajana kiertänyt erinäisiä tiloja ja törmännyt aina samaan ihmetykseen, kun en tarvitsekaan videoprojektoria, piirtoheitintä, LED-näyttöä tai taustatanssijoita. "Tussitaulu on ihan ok, mutta pärjään kyllä ilmankin."
Esiintyjä ei siitä parane, oli välineistö kuinka high-tech tahansa. Päinvastoin. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että laitteet sammuvat kesken esityksen tai yleisöä pitkästytetään, kun "testivaiheessa tämä vielä toimi, mutta nyt on valitettavasti teknisiä ongelmia". Ennen kuin perustoiminto eli esiintymistaito on kunnossa, ei kannata käyttää aikaa visuaalisten tehosteiden kanssa mässäilyyn. Esiintyjä jää muuten helposti höysteiden jalkoihin.
Peruskuntokausi ennen kisaherkistelyjä
Twiittasin taannoin seuraavasti: "Automatisoinnin miettiminen ennen manuaalisen työn osaamista on kuin alkaa kisaherkistely ennen peruskuntokautta."
Teknologisaatiosta on edetty digitalisaatioon. Sana, josta täytyy puhua siitäkin huolimatta, että ei ole täysin varma mitä se tarkoittaa. Wikipedia auttaa: "Digitalisaatio on digitaalisten teknologioiden käyttöä liiketoimintamallien muuttamiseen ja uusien arvonlisäys- ja ansaintamahdollisuuksien luomiseen."
Huomioitavaa tässä määritelmässä on, että pelkkä teknologioiden käyttö ei ole digitalisaatiota. Teknologioiden käyttö, joka mahdollistaa liiketoimintamallien muuttamisen, on sen sijaan digitalisaatiota. Pieni ero paperilla, mutta sitäkin isompi käytännössä.
Heikoimmillaan nykypäivän digitalisaatio on tahtotila, joka näkyy ehkä ohjelmistojen hankinnassa, mutta ei päädy millään tavalla edes arkipäivän tekemisen tasolle, saati sitten liiketoimintamallien tasolle.
"On liian helppoa vain sanoa, että on tärkeää digitalisoida, eikä sitten tarvitse tehdä mitään niin ikävää kuin aidosti työstää sitä."
Siitäkin huolimatta, että digitalisaatio on useimpien nyky-yritysten elinehto ja se mahdollistaa monelle perinteisemmällekin toimijalle huikean kasvun, en näe mitään hyötyä näennäisdigitalisuudesta.
Se, että on hypessä mukana, ei kasvata liiketoimintaa.
Ilmapiirin tulisi olla riittävän rehellinen siihen, että voi aidosti myöntää olevansa ei-digitaalinen yritys ja kertoa keskittyvänsä juuri nyt tärkeään, manuaaliseen perustyöhön. Näin myös digitalisaatio-sana säilyttäisi aidon merkityksensä.
*Julkaistu omassa LinkedInissä 8.10.2016